Yksitoista kysymystä ja vastausta

Luen ja kirjoitan -blogin Paula haastoi minut viikko sitten vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Kiitos Paula! Tässä tulevat vastaukset:

1. Minkälainen suhde sinulla on omaan (oikeaan) nimeesi?
Lapsena en pitänyt etunimestäni, koska inhosin nimeni toiseksi viimeistä kirjainta. Nykyään tulen jo paremmin toimeen etunimeni kanssa, koska se sointuu niin hyvin sukunimeeni. Nuorempana suunnittelin vaihtavani  kutsumanimekseni toisen nimeni, mutta enää en harkitse tekeväni niin. Parasta nimessäni on kuitenkin runollisen kaunis sukunimeni, josta olen aina ollut hyvin ylpeä. Minulla on erittäin vahva sukunimi-identiteetti joten en luopuisi omasta sukunimestäni missään tilanteessa.

2. Miten hemmottelet itseäsi?
Hemmottelen itseäni leipomalla kakkuja ja matkustamalla ihastuttaviin paikkoihin. Tällä hetkellä odotan innolla heinäkuuta, jolloin pääsen taas mökille Pohjois-Karjalaan. Nautin aktiivisesta elämästä ja olen huono "vain olemaan".

3. Minkä elokuvavinkin antaisit sateiseen kevätiltaan?
Sateiseen kevätiltaan voisi sopia Ridley Scottin ohjaama Robin Hood, jota tähdittää Russell Crowe. Cate Blanchett on yllättävän hyvä lady Marionina.

4. Hauska lapsuusmuistosi?
Pääsin kerran isäni mukana hänen työpaikalleen, jossa onnistuin kaatamaan koko kerroksen tietokoneet. Oli äärimmäisen hauska katsella, kun isot miehet juoksentelivat käytävällä edestakaisin. Kukaan ei onneksi ollut minulle vihainen. Tietokoneiden ei olisi pitänyt kaatua niin viattomasta leikin seurauksena.

5. Mitä uutta olet tehnyt tai kokeillut tämän kevään aikana? Ellet mitään, miksi?
Olen kokeillut seinäkiipeilyä ja leiponut elämäni ensimmäiset marengit. Leivoin marenkeja, koska halusin nähdä pysyykö taikina todella kulhossa, kun sen kääntää ylösalaisin. Koska halusin saada vielä vähän lisää jännitystä elämääni, vein kulhon pääni päälle. Olin siis valmis pesemään sokerisen massan päästäni, mutta sillä kertaa säästyin hiustenpesulta. Taikina onnistui juuri niin kuin pitikin ja marengeista tuli maistuvia. Seinäkiipeilyn avulla yritin nousta elämässäni konkreettisesti uudelle tasolle, mutten tiedä onnistuinko.

6. Milloin olet ärsyttävimmilläsi?
Kun tyrkytän muille mielipiteitäni, töksäyttelen asioita ja väitän olevani oikeassa, vaikken olisikaan.

7. Milloin olet parhaimmillasi?
Levänneenä ja rentoutuneena. Stressi ja kiire eivät sovi minulle, sillä tarvitsen päivittäin riittävän annoksen luovaa toimintaa.

8. Mikä on vuodenaikasi ja miksi?
Kesä, koska silloin aurinko näyttäytyy useammin kuin muina vuodenaikoina. Nautin suunnattomasti auringon lämmöstä ja luonnon vesissä uimisesta. Kesällä on myös ihana lukea kirjaa mökin aurinkoisella patiolla ja napostella vesimelonia. Voi sitä onnea!

9. Mikä saa sinut innostumaan?
Mukava yhdessäolo ystävien ja perheenjäsenten kanssa, uudet ideat, luonnon pienet ihmeet, itsenäinen tekeminen ja tietenkin "Klassikot".

10. Mitä luonto sinulle merkitsee?
Retkeilen luonnossa lähes viikottain joten luonto on erittäin tärkeä osa elämääni. Kesällä nautin siitä, että voin asua mökillä puhtaan luonnon keskellä kokonaisen kuukauden. Kammiossani luontoa edustavat vaihtuvat kukat ja pitkäikäisemmät viherkasvit. Tällä hetkellä asunnostani löytyy kirjovehka, latvajukka, kaksi Paavalin kukkaa, gerbera ja kaksi orkideaa. Tähdikki on jo löytänyt uuden kodin vanhan kotipesäni puutarhasta.

11. Mitä ystävissäsi arvostat?
Molemminpuolista luottamusta, välittämistä, hyviä keskustelutaitoja ja viihtyisää yhdessäoloa.

Koelukijan palautelomake

Viime postauksessa esittelemäni palautelomake herätti ainakin kahden lukijan uteliaisuuden, josta sain kätevästi aiheen tähän kirjoitukseen. Nyt siis paljastan teille, mitä asioita atk-tukihenkilöltäni kysyin, mutta teen sen tavoilleni uskollisesti varsin suurpiirteisesti ja "Klassikkoni" salaisuudet säilyttäen. Suurin osa kysymyksistä on hyvin yleisluontoisia joten voin julkaista ne täällä sellaisinaan, mutta "Klassikkooni" kiinteästi liittyvät kysymykset muotoilen uudelleen. Kyselyä lkoskevat huomioni olen kirjoittanut tekstiin selvyyden vuoksi kursiivilla.

Onko kohtauksen / tapahtumasarjan pituus riittävä?
Liian lyhyt__ Sopiva __ Liian pitkä __
Perustelut:

Halusin tehdä tästä kyselystä mahdollisimman helpon joten valitsin nopeat Kyllä / Ei - kysymykset kysymyssanoilla alkavien kysymysten sijaan. Myönnän, että kysymyssanoja käyttämällä saa yleensä hyvin pitkälle pohdittuja vastauksia, mutta toiset ihmiset pitävät niitä varsin työläinä. Siksi päätin tarjota atk-tukihenkilölleni selkeät vaihtoehdot ja tarpeen tullen tilaisuuden pidempiin perusteluihin. Koelukijoita ei saa mielestäni rasittaa liiaksi, sillä he tekevät työn usein vapaaehtoisesti ja hyvästä sydämestään. Usein lyhyet perustelut riittävät, jos ajatus on hyvä ja vastaajan mieli rehellinen.

Ovatko kohtauksessa esiintyvien henkilöhahmojen nimet helposti muistettavia / tunnistettavia?
Kyllä__ Ei__

Mitkä henkilöt opit muistamaan? (voit myös kuvailla henkilöä vapaasti, jos et muista nimeä. Mainitse ammatti, suhde päähenkilöön jne.)
Mitkä nimet unohdit yhtenään?
Luettele vielä huonot nimet, jos tarinassa oli sellaisia:

Kirjoittajan on olennaista tietää, oppiiko lukija tunnistamaan tarinan keskeisimmät henkilöhahmot. Kaikista sivu- ja taustahenkilöistä ei ole niin väliä. Ainakin minä unohdan lukiessani monia vähemmän tärkeitä sivuhenkilöitä ja yllätän itseni monesti miettimästä, että kukas tuo nyt olikaan. Uskon kuitenkin, että se on täysin normaalia, sillä monissa kirjoissa (etenkin paksuissa historialliseen aikaan sijoittuvissa) henkilöitä on usein ihan vilisemällä!

Oliko henkilöhahmot kuvattu kiinnostavasti?
Kyllä__ Ei__
Jos vastasit kyllä, kenestä pidit erityisesti?

Kirjoittajasta on aina mukava tietää, kenestä lukija pitää! Minusta on ollut erityisen hauska huomata, että lukijani pitävät usein ihan eri henkilöistä. Tosin päähenkilöni on tähän mennessä onnistunut valloittamaan kaikki. Olen siis ilmeisesti onnistunut ainakin hänen kohdallaan.

Oliko tapahtumat kuvattu ymmärrettävästi?
Kyllä__ Ei __
Jos vastasit ei, mikä kohta tai kohdat vaatisivat vielä selkeyttämistä?

Usein kohta vaatii selkeyttämistä, jos lukija joutuu lukemaan sen kahteen kertaan.

Syntyikö kerrontaan minkäänlaista jännitettä?
Kyllä__ Ei __

Jännite syntyy tarinaan ristiriidoista, kutkuttavista salaisuuksista ja rytmillisesti erilaisten tekstien vuorottelusta. Toiset kohtaukset ovat nopeatempoisia ja täynnä toimintaa ja toiset taas hitaita ja esim. tunnelmaan tai henkilöhahmon päänsisäisiin liikkeisiin keskittyviä. Hyvässä tarinassa tarvitaan sekä "vauhdittajia" että "jarruttajia". Tarinan sisäistä jännitettä tukee olennaisesti myös kohtausten ja tapahtumasarjojen välillä kulkeva "punainen lanka", jonka voi helposti katkaista harhautumalla turhille sivupoluille.

Oliko henkilöiden toiminta loogista / motivoitua?
Kyllä__ Ei__
Jos vastasit ei, perustele:

Hyvä henkilö toimii luonteensa mukaisesti eikä sorru äärimmäisiin ylilyönteihin. Jos jonkun henkilön toiminta yllättää lukijan aivan täydellisesti tai saa hänet epäuskoiseksi, henkilöhahmossa on ehkä parantamisen varaa. Lukijaa ei saa huijata pimittämällä henkilöhahmon persoonasta sellaisia puolia, jotka vaikuttavat olennaisesti hänen toimintaansa. Usein pienet vihjeetkin riittävät ohjaamaan lukijan tulkintoja haluttuun suuntaan.

Oliko tapahtumien miljöötä kuvattu uskottavasti?
Kyllä__ Ei__
Jos vastasit ei, mikä tuntui epäuskottavalta?

Ympäristön kuvauksia on usein helppo hioa paremmiksi, jos lukijalla on niistä jotakin huomauttamista.

Oliko tekstissä ristiriitaisuuksia tai epäloogisuuksia?
Kyllä__ Ei__
Jos vastasit ei, luettele korjausta vaativat kohdat.

Minä melkein raivostun epäloogisuuksista, jos löydän kirjoista sellaisia...

Mistä kohtauksista pidit eniten? Voit valita vaihtoehdoista useamman kuin yhden, mutta enintään 4.
Tähän kohtaan olin luetellut "Klassikkoni" tapahtumia esiintymisjärjestyksessä, mutta te saatte tyytyä täysin mielivaltaiseen esimerkkiin, jonka sepitän nyt saman tien päästäni. Jokaisen kohtauksen sisältö tiivistetään siis yhteen virkkeeseen ja sitten lukija voi ruksata niistä haluamansa.

Olettakaamme siis, että kysymyksessä on kohtaus, jossa Matias-niminen henkilöhahmo tulee katsomaan asuntoa, jota nainen nimeltä Maria myy omatoimisesti. Tapahtumasarja voisi edetä esimerkiksi seuraavasti:

• Puhelinkeskustelu, jossa asuntonäytöstä myöhästynyt Matias kysyy Marialta, josko asuntoa voisi vielä tulla katsomaan.
• Matias parkkeeraa autonsa tien laitaan, tarkastelee kerrostaloa ulkoapäin ja tekee havaintoja rakennuksesta ja sen piha-alueesta.
• Matiaksen ja Marian ensikohtaaminen kerrostalohuoneiston eteisessä.
• Keskustelu, jossa Matias kyselee teknistä tietoa asunnosta ja Maria vastailee.
• Kierros asunnossa, jonka aikana Matias alkaa huomaamattaan tehdä havaintoja Marian elämästä katsellessaan tämän tavaroita.
• Kohtaus, jossa Maria keittää itselleen kahvia ja kertoo hauskan anekdootin entisestä naapuristaan.
• Matias ja Maria juovat kahvia ja keskustelu alkaa muuttua yhä vapaamuotoisemmaksi. Maria kertoo mm. Italiaan muutostaan.
• Hyvästit eteisessä ja lähtöhetken tunnelma.
• Matiaksen mietteet asunnosta poistumisen jälkeen ja päätös soittaa Marialle autosta.
• Puhelinkeskustelu, jonka lopuksi Matias pyytää saada tehdä ostotarjouksen yhteisellä illallisella.
• Kolari Marian ollesssa yhä linjoilla.
• Lopun tunnelmat.

Olipa harvinaisen tylsää, mutta ymmärsitte varmaan idean. Kohtausluettelo on siis eräänlainen runko arvosteltavalle tekstille, jonka avulla kirjoittaja saa arvokasta tietoa niistä osa-alueista, joissa hän on onnistunut. (Pitkästyisin varmaan kuoliaaksi, jos alkaisin kirjoittaa nykyaikaan sijoittuvaa arkirealismia. Onneksi "Klassikoissa" ei tehdä asuntokauppaa!)

Lopuksi vielä kysymys, johon voi vain toivoa saavansa rehellisen vastauksen:

Jatkaisitko lukemista?
Kyllä__ Ei__
Perustele vastauksesi ja anna halutessasi vapaamuotoista palautetta. Voit arvioida esimerkiksi kieliasua, kertojaratkaisua ja / tai tyyliä. Halutessasi saat kirjoittaa kommenttisi suoraan käsikirjoituksen marginaaleihin kyseessä olevan lauseen tai kappaleen kohdalle.

Tuleeko teille mieleen kysymyksiä, joita haluaisitte tiedustella koelukijoiltanne? Ehdottaisin, että jatkaisimme nyt yhdessä palautelomakkeen kehittämistä!

Kommenttien jättäminen on muuten nyt entistäkin helpompaa, sillä poistin ne typerät väkkyrät, joilla ihmiset erotetaan roboteista. Ja tervetuloa vielä uusille ihanille lukijoilleni, Lilalle ja Annabelille! Uudet lukijat ovat minulle aina yhtä iso ilonaihe ja siksi haluan ojentaa teille nämä vaatimattomat virtuaalikukkaset. :)

Kysymyksiä romaanin alun tapahtumista

Korvaamaton atk-tukihenkilöni on luvannut lukea uudelleen kirjoittamani pätkän romaanini alusta, kuten edellisessä postauksessani jo kerroinkin. Hän on kuitenkin siinä mielessä hankala tapaus, että kommenttien nyhtäminen voi osoittautua lopussa aika vaikeaksi, sillä atk-tukihenkilöni ei ole mikään verbaaliakrobaatti saati kirjallisuuteen syvällisesti perehtynyt ihminen. Siksi kysyinkin häneltä, antaako hän palautteensa mieluummin suusanallisesti vai laadinko hänelle selkeän, aiheeseen liittyvän kyselylomakkeen. Atk-tukihenkilö valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen, koska uskoi ehkä pääsevänsä niin vähemmällä. No, kyselylomakkeesta tuli lopulta kaksisivuinen joten on siinäkin täyttämistä eikä paperista selviä vain ruutuja raksimalla. Joitakin vastauksia pitää myös perustella yhdellä tai kahdella lauseella.

Kyselylomakkeen laatiminen oli yllättävän hauskaa ja minulle tuli tosi pedantti olo sitä tehdessä. Kun esittelin lomaketta äidilleni, hänkin pyysi saada romaanin alun uudelleen luettavaksi joten tulen jossain vaiheessa saamaan palautetta myös häneltä. Olen tosi innoissani, koska kirjallista palautetta on aina helpompi käsitellä kuin suullista ja se on myös helppo viedä kirjoituskammioon mukanaan. Tästä syystä arvostelupalvelun kokeileminen houkuttaisi minua suuresti, mutta tällä hetkellä pankkitilini ei valitettavasti oikein kannata ajatusta. No, ehkäpä kokeilen sitä myöhemmin tänä vuonna tai sitten etsin jostakin itselleni lisää luotettavia koelukijoita.

Fiksun ja lahjakkaan atk-tukihenkilön arvio tulee olemaan minulle äärimmäisen arvokas, vaikkei hän mikään ahkera lukija olekaan. Insinöörinä ja luonnontieteiden osaajana hän osaa kuitenkin kiinnittää huomionsa aivan toisenlaisiin asioihin kuin aiemmat lukijani. (tekniset yksityiskohdat, luonnonilmiöiden kuvailut jne.) Mitään henkilökuvauksen psykologisointia en siis häneltä odota, mutta varaudun silti yllätyksiin. Sympaattinen atk-tukihenkilöni ja kertomukset hänen kollegoistaan ovat osoittaneet minulle, että insinöörit voivat toisinaan olla melkoisia kaunosieluja. Ja sitä paitsi, ilman insinöörejä me juoksisimme yhä ruokamme perässä metsässä, kuten atk-tukihenkilöni on minulle monet kerrat huomauttanut. Humanistina ja toistaiseksi täysin hyödyttömänä kulttuuri-ihmisenä olen valmis myöntämään tämän, sillä rakentaminen ja teknisten laitteiden suunnittelu ei ole koskaan ollut minun heiniäni.  Kiitos ja ylistys insinööreille!

Onko kukaan teistä laatinut koskaan kyselykaavaketta koelukijalleen? Innostuitteko ajatuksesta? Toimitan tekstin ja kyselylomakkeen atk-tukihenkilölleni tänään ja kerron hänen mietteitään myöhemmin täälläkin - mitään olennaista tietenkään paljastamatta. ;)

Teetä kiireettömälle kirjoittajalle

Olen viettänyt helatorstaita lempiharrastusteni parissa eli kirjoittanut ja soittanut pianoa. Aamulla kirjoittamani tapahtumasarja sai minut innostumaan taas pianomusiikin säveltämisestä ja ideoin vähän jatkoa yhteen keskeneräiseen kappaleeseen. Pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen ja musiikki kulkevat taas käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan. Kappale, jota sävelsin kuuluu "Klassikkoni" epäviralliseen soundtrackiin, jossa on tämänpäiväisen tuotokseni lisäksi toinenkin keskeneräinen kappale. En ole jaksanut kirjoittaa nuoteiksi kumpaakaan, vaikka ehkä pitäisi. Jonakin päivänä voin nimittäin kauhukseni herätä siihen, että olen kokonaan unohtanut musiikilliset hengentuotteeni. Se olisi kovin ikävää.

Kirjoittaessani olen kyllästänyt itseäni teellä ja juonut sitä jo melkein litran. Earl Greytä on mennyt jo kaksi isoa kupillista ja Earl Grey Bluefloweria (Théhuone) yksi. Minulla taitaa olla nyt pienimuotoinen Earl Grey-kausi meneillään. Pari viikkoa sitten vanhempani toivat minulle Lontoosta tuliaisena kolmea Harrodsin teetä. Harrodsin Earl Grey-tee on ehkäpä parasta Earl Greytä, jota olen koskaan juonut, sillä tuossa teessä bergamot aromi on huumaavan hyvä ja sitä on minun makuuni juuri otollinen määrä. Harrodsin Ceylon ja English Breakfast ovat puolestaan ihan "peruskamaa" eivätkä juuri säväytä kriittistä teenjuojaa. Hyviä ja laadukkaita ne silti ovat ja odotan innolla sitä päivää, kun saan tilaisuuden lähteä Lontooseen yhdistetylle kulttuuri- ja teematkalle!

Oikea haudustusaika on olennainen osa teen valmistamista. Itse käytän ajastimena munakelloa, koska kirjoittaessa unohdan hautumassa olevan teeni monesti kokonaan, jolloin teestä tulee kirjaimellisesti juomakelvotonta mustetta. Suosittelen siis lämpimästi munakellon käyttöä kaikille niille teetä juoville kirjoittajille, jotka uppoutuvat teksteihinsä niin intensiivisesti, että unohtavat muun maailman kokonaan.

Näitä en suosittele, mutta työpaikan
kahvihuoneessa teepallo ajaa
kyllä asiansa.

Haudutusastioina käytän Théhuoneesta ostamiani siivilöitä, joissa teelehdet pääsevät turpoamaan vapaasti. Aikaisemmin käytin teräksisiä teepalloja, mutta niistä olen luopunut jo aikoja sitten. Kokemus on opettanut minulle, että teelehdet luovuttavat parhaimman maun, kun niitä ei sullota pussiin tai liian ahtaaseen häkkiin. Kukapa nyt häkissä viihtyisi? Nuo siivilät ovat hyviä siksikin, että ne blokkaavat sisäänsä pienimmätkin muruset. Teepalloissa ja kupin päällä lepäävissä siivilöissä on sen sijaan usein liian harva verkko, josta teenmuruset pääsevät karkaamaan valmiiseen juomaan. Teehän on kauneimmillaan silloin, kun juoman pinnalla ei kellu ylimääräisiä roskia.

Jos haluaa hienostella, teen voi valmistaa myös lasisessa espressokannussa. Kuvassa oikealla näkyvän kannun ostin Uudesta-Seelannista 2000-luvun alussa, jolloin näitä ei vielä oikein löytänyt Suomesta. Uudemmassa kannussa on teräksinen runko ja lasikannun voi pestä erikseen tiskikoneessa. Teen hautumista lasikannussa on mukava katsoa eikä alas painettava siiviläkään juuri falskaa. Näiden härveleiden puhdistaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu joten en voi suositella näitä kärsimättömille. Siivilämuki on kaikkein helpoin käyttää ja tyhjentää.

Kun haluan hemmotella itseäni ja tehdä teehetkestäni tavallistakin miellyttävämmän, valmistan teen espressokannussa tai ihan oikeassa keraamisessa teekannussa. Keraamisessa kannussa on se hyvä puoli, että teetä saa valmistettua kerralla paljon ja juoma pysyy pidempään kuumana. Toinen keraamisista teekannuistani on tosin musta ja vaatii aina ajastimen käyttöä. Valkoisessa kannussa hautumisen voi sen sijaan  tarkistaa helposti väristäkin. Kello on kuitenkin aina tarkempi mittari, sillä jokainen tee vaatii valmistuessaan oman aikansa. Musta tee hautuu parhaimmilleen  noin 3-6 minuutissa, vihreä tee huomattavasti lyhyemmässä ajassa.
Kaiken lisäksi tee on aina mukavampi annostella kannusta. Minä kaadan arkisin teeveden kuppiin suoraan kattilasta, mutta vieraitani hemmottelen hauduttamalla teen alusta loppuun kannussa.

Uusin teen valmistukseen liittyvä esineeni on mittalusikka, jonka sain lahjaksi eräältä teehen addiktoituneelta ystävältäni. ;) Lusikka on ilmeisesti valmistettu Saksassa, mutta ostettu Saudi Arabiasta! Mutta joo, kyllä teetä voi annostella ihan millä lusikalla tahansa. Pääasia on, että määrä sopii omaan makuun ja haudutusaikaan. Teen kiireetön hauduttaminen on kuitenkin kaiken a ja o. Keskustelin tänään aiheesta atk-tukihenkilöni kanssa, joka kertoi katsoneensa viikolla Prisman dokumenttia, jossa oli tutkittu teen uuttamista. Prisma-dokumentin mukaan paras makutulos saavutettaan, kun tee saa hautua rauhassa. Nopeasti huljuttamalla teehen syntyy karvas maku.

Taidankin nyt valmistaa itselleni vielä yhden kupillisen teetä ja jatkaa sitten siitä, mihin "Klassikkoni" kanssa viimeeksi jäin. Atk-tukihenkilöni on luvannut kommentoida romaanini alkua ja olen todella otettu hänen vaivannäöstään. Hänen tapauksensa tulee olemaan ensimmäinen kerta, kun romaaniani lukee mies, joten uskallan odottaa nyt aivan uudenlaisia kommentteja. Enkä usko, että kirjani lukeminen tulee olemaan atk-tukihenkilölle mitenkään ihan hirveän vastenmielistä, sillä uskon tarinani viihdyttävän tasapuolisesti sekä miehiä että naisia.

Teen kanssa voisi maistua pala ananasrahkapiirakkaa, jota leivoin eilen. Reseptin olen saanut siltä yhdeltä ja ainoalta kirjoittavalta tosielämän ystävältäni, jonka kanssa olen tuskaillut monet kirjoittajan blokit ja ambivalenttiset kaudet. Terveiset hänelle, resepti toimii edelleen!

Blogikyselyn herättämiä ajatuksia

Kysely, jossa saitte äänestää blogini kiinnostavimpia aihesisältöjä päättyi perjantaina. Vastausaikaa oli tällä kertaa noin viikon verran ja siinä ajassa 34 lukijaa kävi ilmaisemassa mielipiteensä aiheesta. Tämä oli etupäässä blogini lukijoille suunnattu tiedustelu, joten tällä kertaa en itse vastannut kyselyyn laisinkaan. Nyt haluan kuitenkin kommentoida teidän vastauksianne ja samalla paljastaa, mistä aiheista kirjoitan itse kaikkein mieluiten.

Tekstit, joissa kirjoittamista ja kirjoittamisen eri ilmiöitä tarkastellaan yleisellä tasolla, saivat eniten kannatusta (67 % eli 23 vastaajaa). Melkein tasaväkisenä kakkosena tulivat "Klassikoita" käsittelevät tekstit ja Satakielen oman kirjoitusprosessin eri vaiheiden kuvaukset. (64 % eli 22 vastaajaa). Tämä ilahdutti minua kovasti, sillä kirjoitan itsekin mielelläni omasta kirjoittamisestani ja edistymisestäni. Minulle isoin yllätys oli kuitenkin prossia saanut vaihtoehto eli kustantamoihin ja kirjan julkaisemiseen liittyvät pohdinnat (58 % eli 20 vastaajaa). Olisikohan suosion taustalla Satakielen "all time favourite" eli Avoin kirje Tammelle, jota on luettu ja haettu Googlesta useita satoja kertoja.

Jaetulle neljännelle sijalle 32 %:n eli 11 vastaajan kannatuksella tulivat Satakielen omaan persoonaan ja elämään liittyvät kirjoitukset ja Suomen kielen kummallisuuksia ruotivat postaukset. Siis hetkinen... Olen yrittänyt olla täällä blogissani enemmän seinäruusuna kuin päätähtenä, mutta silti olen onnistunut herättämään kolmasosan kiinnostuksen. Tämä on samanaikaisesti ilahduttavaa ja imartelevaa. Toisaalta ymmärrän tämän kyllä. Pidän itsekin paljon sellaisista kirjoituksista, joissa kirjoittaja antaa lukijoilleen jotakin myös itsestään. Puhtaasti asiapitoisista teksteistä tulee sitä paitsi helposti kovin persoonattomia, jos niissä ei ole mitään henkilökohtaista lisämaustetta. Juuri tästä syystä olen yrittänyt esitellä teille aina välillä joitakin valikoituja tapauksia omasta elämästäni. Ja tuskin omaa persoonaansa pystyisi ilman niitäkään täysin häivyttämään. Kirjoittaminen, jopa hiomaton blogi kirjoittaminen, on aina yksilöllistä ja omien persoonallisten valintojen sävyttämää.

Viidenneksi tulivat ajankohtaiset kirjallisuutta käsittelevät tekstit (14 %, 5 vastaajaa). En oikeastaan ihmettele tätä, sillä ajankohtaisista kulttuuri-ilmiöistä voi hyvin lukea lehdistäkin. Aion silti edelleen kommentoida näitä ajankohtaisiakin tapahtumia, mutta vain silloin jos minulla on niistä jotakin kiinnostavaa ja uutta sanottavaa. Kuudennelle sijalle nousi yllättäen teehen liittyvät postaukset (8 % eli 3 vastaajaa). Näille kolmelle on iloisia uutisia, sillä minulla on suunnitteilla kolme uutta teehen liittyvää postausta, joista yhdessä aion esitellä oman teehyllyni. Seitsemäs sija jakaantui seuraavien kolmen vaihtoehdon kesken: lukijakyselyyn perustuvat tekstit, kirjoja käsittelevät postaukset ja runsaasti valokuvia sisältävät jutut. No, valokuvia tulee kyllä olemaan jatkossakin paljon, sillä pidän valokuvaamisesta ihan valtavasti ja kuvitettuja juttuja on minusta aina mukavampi lukea kuin kuvittamattomia. Myös lukijakyselyt säilyttävät asemansa, koska pidän niistä itse tosi paljon. Kyselyt ovat nimittäin aivan oivallinen tapa saada mukaan sellaisiakin lukijoita, jotka eivät muuten kommentoi. Oikeastaan olin yllättynyt, että kyselyt saivat niin vähän suosiota osakseen. Kirjoja en sen sijaan tule käsittelemään jatkossa yhtään enempää kuin ennenkään joten Satakielen sanoin tulee säilymään puhtaana kirjoittaja-blogina myös tulevaisuudessa.

Tämän blogin lisäksi satakielten laulua voi kuulla keväisin lehdoissa.

Haluatteko vielä kuulla, mitä Satakielen sanoihin on seuraavaksi tulossa? Teehyllyä käsittelevän postauksen lisäksi luvassa on ainakin yksi Suomen kielen kummallisuuksia käsittelevää pohdintaa ja "Klassikon" täysremonttiin suunniteltujen parannuskohteiden esittelyä. Pysykää siis edelleen kuulolla, Satakieli on nyt mitä parhaimmassa nousukiidossa!

Kirjoittamisen ilosta

Kirjoittamisessa parasta on... olen ehkä sanonut tämän täällä jo usempaan kertaan, mutta kirjoittamisessa parasta on todellakin itse kirjoittaminen. Parasta on naputella tietokonetta ja seurata miten teksti etenee ja tarina sen mukana. Mikään ei voita sitä tunnetta paitsi ehkä inspiraatio, jos sellainen osuu kohdalle. Inspiraatio kruunaa kaiken!

Olen iloinen, että voin taas nauttia kirjoittamisesta. Kun käsikirjoitukseni oli viime vuonna kustantamokierroksellaan, tilanne oli huomattavasti hankalampi. Ajatus käsikirjoituksesta jonkun tuntemattoman kustannustoimittajan pöydällä häilyi varjona kaikkien ajatusteni taustalla ja oli mielessä joka kerta, kun tulin kotiin töistä tai yliopistolta. Olisiko vastaus jo oven takana odottamassa? Kirjoittamisestakin oli vaikea nauttia niin kuin ennen.

Loppuvuodesta 2011 olin aikeissa lähettää käsikirjoitukseni kolmeen pienkustantamoon, mutta Tammen kuuluisa kirje muutti tietenkin kaiken. Ajattelin, että jos kustantamot panostavat tämän verran saapuvien käsikirjoitusten käsittelyyn, kannattaako minun edes yrittää? Fiilikset menivät täysin eikä kirjoittaminenkaan enää oikein maistunut. Onneksi saatoin keskittää energiani hetkeksi pro-gradu tutkielmaani ja kahteen seminaarityöhöni.

Tieteellinen kirjoittaminen ei ole luovan kirjoittamisen kaltaista, mutta kirjoittamista kuitenkin. Siihen pätevät samat kielioppi- ja oikeakielisyysvaatimukset kuin muuhunkin kirjoittamiseen ja pääasiahan kirjoittamisessa on se, että kirjoittaa - edes jotakin. Gradu kirjoittamisen ansiosta kotiuduin siis jälleen rakkaan kirjoituspöytäni luo ja opin taas viihtymään sen ääressä. Teetä, kirjoittamista ja kurinalaista tutkimustyötä. Siinä meni talvi ja kevät.

Nyt olen pitänyt pientä taukoa gradun kirjoittamisesta ja katsonut mitä tapahtuu. No, ei siihen kauaa mennyt kun päähenkilö alkoi jo kuiskia pöytälaatikostani ja ehdotella uutta järjestystä kirjaani. Lopulta minua ei ollut kovin vaikea suostutella joten käynnistin klassikkomasiinan ja avasin kokonaan uuden tiedoston. Tästä se lähtisi, "Klassikko nro 1:n" osittainen uudelleen kirjoitus.

Loin word-tiedostoon uudet sivunasetukset ja tyylit ja tarkistin, että asetuksilla syntyy ammattimaista jälkeä. Sitten kopioin vanhasta pari ensimmäistä kappaletta ja jatkoin sitten siitä. Jatkan siitä edelleen. Kirjoittaminen todella vie mennessään, kun se kerran saa otteeseensa. Luulenpa, että kirjoittamisen ihanuuden ja ihmeellisyyden voi ymmärtää vain se, joka on sen joskus itsekin kokenut, eli toinen kirjoittaja. Ehkä siksikin toisten ihmisten on vaikea ymmärtää kirjoittaja-blogien mielekkyyttä. (Tästä aiheesta oli juttua Lukuhoukka-blogissa, jos kiinnostaa.)

Tänä keväänä olen ymmärtänyt, että kirjoittaminen on minulle tärkeää juuri sen itsensä vuoksi. Kirjoitan, koska se tuottaa minulle iloa ja tunteita, joita en ehkä muuten tuntisi. Kirjoittaminen on osa minua ja jos joku suhtautuu siihen välinpitämättömästi, pahoitan mieleni. Tammen kirje satutti, mutta olen jo päässyt sen yli. Keskityn taas kirjoittamiseen ja iloitsen siitä, että se saa taas oloni tuntumaan hyvältä ja merkitykselliseltä. Uutta kustantamokierrosta en tule harkitsemaan vähään aikaan. Toistaiseksi en edes tiedä, tuleeko sellaista.

Kirjoittamisen iloa kaikille kirjoittaville lukijoilleni! Ja kiitos aktiivisuudestanne blogini sisältöä käsittelevässä kyselyssä. Ainakin tähän mennessä vastauksenne ovat yllättäneet minut täysin! Kysely päättyy muistaakseni perjantaina joten vielä on aikaa äänestää, jos joku teistä ei ole sitä vielä tehnyt. Vastauksia kommentoin viimeistään viikonloppuna.

Ostin viikonloppuna kaksi uutta kukkaa kammioni ja itseni piristykseksi. Tekstin alussa olevassa kuvassa paistattelee keltainen Gerbera ja yllä voitte ihailla uusinta löytöäni Tähdikkiä. En ole aikaisemmin nähnyt kukkakaupoissa tuollaista kukkaa ja ihastuin siihen ensinäkemältä. Kun kukka on kukkinut, sen voi istuttaa puutarhaan. Tämä komistus pääsee parhaat päivät nähtyään vanhan kotipesäni pihamaalle.

Kysely blogin sisällöstä

Tänään haluan kysyä teiltä, mistä kirjoituksistani pidätte kaikkein eniten tai mitä haluaisitte lukea täällä jatkossa? Kyselyyn voi käydä vastaamassa tutussa paikassa sivupalkin oikeassa yläkulmassa. Pidemmät kommentit, ruusut ja risut voi jättää vaikkapa tämän viestin kommenttiosioon. Kiitos kaikille jo etukäteen!

Mitä blogitekstejäni luet kaikkein mieluiten?
(Saat valita kyselyssä useamman kuin yhden vastauksen!)

Kustantamoihin ja kirjan julkaisemiseen liittyvät pohdinnat

"Klassikoita" käsittelevät tekstit ja Satakielen oman kirjoitusprosessin eri vaiheiden kuvaukset

Tekstit, joissa kirjoittamista ja kirjoittamisen eri ilmiöitä tarkastellaan yleisellä tasolla

Lukijakyselyyn perustuvat tekstit

Satakielen omaan persoonaan ja elämään liittyvät kirjoitukset

Kirjoja käsittelevät postaukset (joita on tähän mennessä ollut vain vähän)

Ajankohtaiset kirjallisuutta käsittelevät tekstit

Runsaasti valokuvia sisältävät jutut

Teehen liittyvät kirjoitukset

Suomen kielen kummallisuuksia ruotivat postaukset

Muu, mikä? (Ole kiltti ja jätä kommentti, sillä en osaa arvata ajatuksiasi)

En tiedä vielä, miten paljon tämä kysely tulee vaikuttamaan blogini tuleviin kirjoituksiin, mutta aika näyttää. Luultavasti aion jatkossakin kirjoittaa kaikista yllä mainituista aiheista, vaikka toisista aiheista innostun enemmän kuin toisista. Mutta ennen kuin paljastan mitään omista mieltymyksistäni, haluan kuulla teidän mielipiteenne! Vastausaikaa on tällä kertaa noin viikon verran. Kiitos osallistumisesta jo etukäteen ja tervetuloa uusi lukijani DZL!