Inspiroivaa ja Tunnelmallista Joulua 2012!

Kävin eilen Helsingin kaupunginpuutarhassa ihmettelemässä kesää talven keskellä. Kukkivat kasvit, kuuma glögi ja lasiseinien räystäillä kimmeltävät jääpuikot virittivät mieleni oikeaan joulutunnelmaan.

Joulutähdistä muodostuu näyttäyvä polku, joka johtaa lihavien karppien kansoittamalle suihkulähteelle.

Fiikuksen oksalle kiivennyt tonttu tarkkailee ohikulkijoita.

Kaikkialla on aivan uskomattoman vehreää ja kaunista.

Inspiroivaa ja Tunnelmallista Joulua kaikille blogini vanhoille ja uusille lukijoille!

Kirjanmerkki-kyselyn tulokset

Kiitos kaikille "Mitä käytät kirjanmerkkinä?" -kyselyssä vastanneille! Kyselyn suosio oli huikea ja melkein puolet vastanneista innostui vielä erikseen kommentoimaan ja erittelemään valintojaan. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 32 ihmistä ja tässä ovat tulokset:

Käytän pahvista tai kankaista kirjanmerkkiä 13 /40 %

Tämä oli toiseksi suosituin vaihtoehto. Minäkin valitsin tämän, koska käytän usein pahvisia ilmaiskirjanmerkkejä, joita olen saanut kylkiäisinä englantilaisista verkkokirjakaupoista. Varastoistani löytyy myös pari kankaista kirjanmerkkiä, mutta niitä käytän harvemmin.

Käytän magneettista kirjanmerkkiä 2 / 6%

Magneettiset kirjanmerkit eivät ole tämän kyselyn perusteella vielä lyöneet itseään läpi, sillä vain kaksi ilmoitti käyttävänsä sellaista. Mistähän johtuu? 

Merkitsen kohdan satunnaisella paperinpalalla, esim. post-it lapulla 11 / 34 %

Tunnustan! Post-it lappuja käytän paljon, koska ne tarttuvat kätevästi sivuun jättämättä siihen kuitenkaan jälkeä. Toisinaan revin paperisuikaleita myös sanomalehdistä. Lainakuititkin ovat käteviä, mutta ne usein kulkeutuvat roskiin jossain vaiheessa.

Laitan kirjan väliin jonkin tavaran, esim. kynän, viivoittimen tai kamman 9 / 28 %

Pikkutavarat ovat käteviä! Minä suosin kampoja ja viivottimia, koska ne ovat litteitä. Tenttikirjojen väliin päätyy milloin mitäkin: kynä, nitoja, teippirulla, rei'itin, toinen kirja, klemmari, lakupötkö jne.. eli kaikkea mahdollista, mitä pöydällä sattuu lojumaan.

Asetan avonaisen kirjan päälle jonkin raskaan esineen 3 / 9 %

Joskus laitan avonaisen kirjan päälle toisen kirjan, mutta nykyään niin harvoin, etten valinnut tätä kyselyyn vastatessani. Suljetut kirjat vievät pöydältä vähemmän tilaa kuin avoimet.

Taitan sivun koirankorvalle 9 / 28 %

Tätä tulee harrastettua toisinaan kirjaston kirjojen kohdalla, mutta siitä tulee vähän syyllinen olo. Omista kirjoistani en sivuja taita.

Laitan kirjan alassuin pöydälle 15 / 46 %

Suosituin vaihtoehto! Minäkin valitsin tämän, sillä käännän kirjan monesti alassuin pöydälle, kun lopetan lukemisen vain hetkeksi tai en jaksa lähteä etsimään mitään kirjan väliin. Yleensä seurauksena on, että kirja putoaa pöydän reunalta ja kohta häviää... Tätä vaihtoehtoa suosin eniten ennen päivätorkkuja tai nukkumaan käydessä - riskeistä huolimatta. Usein tämä on kuitenkin tilapäisratkaisu, koska kirjat vievät paljon tilaa myös alassuin käännettyinä.

Taitan irtopäällisen reunan sivujen väliin 9 / 28 %

Irtokannet häiritsevät ja nykyään otan ne lukemisen ajaksi kokonaan pois.

Painan sivunumeron, luvun numeron tai kohtauksen mieleeni 7 / 21%

Oih, minä en kyllä muistaisi! Kohtauksen saattaisin ehkä hämärästi muistaa, mutta oikean kohdan etsiminen olisi jo liian vaivalloista. Olen yllättänyt, että jopa seitsemän vastaajaa pystyy tähän!

Merkitsen kohdan kynällä 1 / 3 %

Yksi kyselyyn vastannut tunnusti! Hyvä niin, koska sitä todella tapahtuu. Minusta jokainen saa tehdä omille kirjoilleen ihan mitä haluaa, mutta kirjaston kirjat ovat sitten toinen juttu. Jokin pikku ruksi ei minua hirveästi haittaa, mutta alleviivaukset pistävät ajatukset pahasti harhailemaan. Alan heti pohtia lauseiden merkitystä ja miettiä, miksi joku on halunnut alleviivata kyseisen kohdan. Häiritsevää!

Olen törmännyt myös pidempiin kirjoituksiin. Viimeeksi vastaan tuli käännöskirja, jonka marginaaleihin joku oli kommentoinut suomentajan tekemiä sanavalintoja. Noottia löytyi parista kohtaa. Joku oli ilmeisesti halunnut leikkiä kustannustoimittajaa... No, huvinsa kullakin.

Muulla tavalla, (miten?) 4 / 12 %

Ennen vanhaan moniin kirjoihin kiinnitettiin sidontavaiheessa silkkinauha kirjanmerkin tehtävää hoitamaan. Nykyään ne vaikuttavat olevan yleisempiä muistikirjoissa. Miksiköhän? Tuleekohan silkkinauha kustantamoille liian kalliiksi? Minusta silkkinauha-merkit ovat hurjan käteviä ja niitä saisi olla kirjoissa enemmänkin. Käytän silkkinauhaa aina, kun sellainen sattuu kirjasta löytymään.

Mitä käytät kirjanmerkkinä?

Olen lukenut loppukesästä ja alkusyksystä paljon kirjoja, joista useimmat olen lainannut kirjastosta. Paras viimeeksi lukemistani kirjoista oli Sarah Watersin Vieras kartanossa, joka ilahdutti minua sujuvalla ja rikkaalla kerronnallaan ja tarinalla, joka piti otteessaan loppuun asti. Luin myös Ken Follettin massiivisen romaanin Kun Suuret Sortuvat, jossa ensimmäisen maailmansodan historialliset faktat jyräsivät alleen kokonaisen joukon kehityskelpoisia henkilöhahmoja. Follettin romaani on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun historiallinen romaani pyrkii olemaan liian historiallinen. Watersin romaani puolestaan toimii malliesimerkkinä kirjasta, jossa historia luo uskottavat puitteet kiinnostavalle tarinalle ja henkilöhahmoille, joiden kohtalot eivät tunnu missään nimessä yhdentekeviltä.

Watersin ja Follettin ja muut viime aikoina lukemani kirjat ovat monisatasivuisia romaaneja, joiden lukemiseen minulta kului parista päivästä viikkoon. Etenkin Follett oli ajoittain niin raskaslukuinen, että laskin sen käsistäni tämän tästä ja kiirehdin tekemään jotakin ihan muuta. Kohdan, johon lukiessani jäin, merkitsin kirjanmerkillä tai repäisin sivujen väliin palan sanomalehteä tai muuta vastaavaa. Koska lainasin kirjat kirjastosta, törmäsin myös muunlaisiin ratkaisuihin. Löysin koirankorvalle käännettyjä kulmia, lyijykynällä tehtyjä merkintöjä ja kirjanmerkeiksi taiteltuja haalistuneita lainauskuitteja. Huomasin, että kohdan, johon lukiessa jää, voi merkitä hyvin monella tavalla.

Tajusin, että käytän päivittäin mitä erilaisimpia kirjanmerkkejä uhraamatta niille montaakaan ajatusta. Päätin korjata asian ja kirjoittaa aiheesta tänne blogiin, sillä mikään kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvä asia ei ole niin mitätön etteikö siitä kannattaisi vähän visertää. Siksi kirjanmerkit. Miten sinä merkitset kohdan, johon päätät lopettaa lukemisen? Käytätkö oikeaa kirjanmerkkiä vai jotakin ihan muuta? Vai oletko yksi niistä paheellisista ihmisistä, jotka sotkevat kirjojen sivuja lyijy- tai kuulakärkikynällä tehdyillä merkinnöillä? Huoli pois. Tässä kyselyssä voit tunnustaa syntisi täysin anonyymisti! ;)

Tässä tulevat vastausvaihtoehdot:

• Käytän pahvista tai kankaista kirjanmerkkiä
• Käytän magneettista kirjanmerkkiä
• Merkitsen kohdan satunnaisella paperinpalalla, esim post-it lapulla
• Laitan kirjan väliin jonkin tavaran, esim. kynän, viivoittimen tai kamman
• Asetan avonaisen kirjan päälle jonkin raskaan esineen
• Taitan sivun koirankorvalle
• Laitan kirjan alassuin pöydälle
• Taitan irtopäällisen reunan sivujen väliin
• Painan sivunumeron, luvun numeron tai kohtauksen mieleeni
• Merkitsen kohdan kynällä
• Muulla tavalla, (miten?) Jätä kommentti!

Onko kenelläkään muuten kokemusta E-kirjoista? Käytetäänkö E-kirjoissa sähköisiä kirjanmerkkejä vai miten homma toimii?

Muita kommentteja? Millainen on suosikkikirjanmerkkisi vai onko sinulla ylipäätään sellaista? Minkälaisia kirjanmerkkejä olet löytänyt kirjaston kirjojen välistä?

Kerron lisää omista tottumuksistani tulosten julkistamisen yhteydessä. Huomaathan, että tässä kyselyssä voit valita useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon? Vastausaikaa on perjantaihin 19.10 saakka.

Voin muuten lämpimästi suositella luettavaksi alussa mainitsemiani kirjoja. Molemmat, sekä Vieras kartanossa että Kun suuret sortuvat ovat lukemisen arvoisia, vaikkakin eri syistä. :)

Ja tervetuloa uudet lukijani Disa, Ihanasti Rempallaan ja Bruyère!

Epätodellisuuspakoa

Olen viime aikoina vältellyt kirjoittamista. Olen siivonnut vitriinikaappini, pessyt kalleimmat lasiesineeni, kuurannut hullun lailla keittiön lattiaa ja pyyhkinyt pölyt kirjahyllystä ja kirjoista. Kammiollani ei ole aikoihin näyttänyt yhtä siistiltä kuin nyt.

Kirjoittaminen ei aina huvita ja joskus tulee kausia, jolloin tekstin tekeminen ei kerta kaikkiaan jaksa innostaa. Minulla taitaa olla nyt sellainen vaihe meneillään enkä jaksa tuntea siitä edes huonoa omatuntoa. Miksi tuntisinkaan? Ei kirjoittaminen ole velvollisuus tai pakko vaan harrastus, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää oloa. Tilanne olisi toinen, jos kirjoittaisin elääkseni, mutta en kirjoita. Kirjoitan, koska useimmiten se tuottaa minulle iloa. No, nyt tilanne on tietenkin toinen... Tällä hetkellä kirjoittaminen ei herätä minussa oikein mitään tunteita.

On ironista, että kirjoittamisintoni lopahti juuri silloin, kun minulla olisi ollut aikaa kirjoittaa. Viime viikolla minulla oli lomaa, jonka olisin voinut omistaa kokonaan "Klassikoilleni", mutta uutta tekstiä kertyi korkeintaan sivun verran. Loppuajan käytin kotini siivoamiseen ja kaikkeen muuhun. Tänään palasin takaisin yliopistolle ja gradun pariin, mikä ei tietenkään helpota tilannetta luovan kirjoittamisen puolella. Miten onnistun jakamaan aikani "Klassikkoni" ja tieteellisen kirjoittamisen välillä?Väsyttävä ajatus, kun tällä hetkellä mikään ei oikein sytytä.

Mitenhän sitä jaksaisi taas kerran innostua? Kirjoittamisen ilo piristäisi kovasti näitä synkän harmaita päiviä. Kamalaa ajatella, miten paljon pimeyttä mahtuu aikaan ennen seuraavaa kesää.

Imperfekti vai preesens? Kerronnan aikamuodot -kyselyn tulokset

Kysely kerronnan aikamuodoista päättyi hämmentäviin tuloksiin. Se, mikä tuloksissa on hämmentävää ei kuitenkaan ole niiden sisältö vaan vastaajamäärät. Ensimmäiseen kysymykseen (Lukija, missä aikamuodossa kirjoitettua tekstiä luet kaikkein mieluiten?) vastasi kaiken kaikkiaan 26 henkilöä ja toiseen kysymykseen (Kirjoittaja, mitä aikamuotoa käytät luontevammin kirjoittaessasi?) yhteensä 29 henkilöä. Siis mitä ihmettä? Miten jälkimmäisen kysymyksen vastaajamäärä voi olla suurempi kuin ensimmäisen?

Viikko sitten olisin sanonut, että luvut menisivät ihan päinvastoin, sillä pidin täysin itsestäänselvänä, että kirjoittajat vastaisivat molempiin kysymyksiini ja pelkästään lukemista harrastavat vain ensimmäiseen. Näiden vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että vastaajien joukossa on ainakin kolme henkilöä, jotka harrastavat ainoastaan kirjoittamista. Tähän asti en ole voinut edes kuvitella, että kirjoittamista voisi harrastaa ilman että myös lukee, mutta nähtävästi voi. Minulta moinen temppu ei kovin hyvin onnistuisi. ;)

Toisaalta ongelma voi olla myös tekninen tai sitten nuo kolme unohtivat vastata ensimmäiseen kysymykseeni. Hämmentävää silti. Tässä tulokset:
 

Sisältöjensä osalta kyselyjen tulokset tarjoavat mielenkiintoista pohdittavaa. Imperfekti on kerronnassa yleisempi, mutta vastausten perusteella se on myös preesensiä suositumpi aikamuoto. Lukijoista 13 vastaajaa (50 %) lukee mieluummin imperfektissä kirjoitettua tekstiä ja 14 (48 %) kirjoittajaa käyttää sitä luontevammin kirjoittaessaan. Preesens ei saanut lukijoilta yhtä lämmintä vastaanottoa, sillä vain yksi vastaaja ilmoitti lukevansa proosaa mieluummin preesensissä kuin imperfektissä. Loput 12 vastaajaa (46 %) lukevat molempia aikamuotoja yhtä mieluusti eivätkä halunneet laittaa niitä paremmuusjärjestykseen.

Kirjoittajista 21 (73 %) valitsi aikamuodokseen joko preesensin tai imperfektin ja vain kahdeksan (27 %) kertoi hallitsevansa suvereenisti molemmat aikamuodot. Tämän perusteella vaikuttaisi tavallisemmalta, että kirjoittajat kokevat toisen aikamuodon luontevammaksi itselleen ja kirjoittavat sitten sillä. Tasavertainen suhtautuminen molempiiin aikamuotoihin vaikuttaisi siis olevan selvästi harvinaisempaa.

Minä pystyn kirjoittamaan sujuvasti molemmissa aikamuodoissa, mutta pidän enemmän imperfektistä. Se istuu myös luontevammin "Klassikoihini" ja vahvasti dialogivoittoiseen kirjoitustyyliini. Minusta tuntuisi oudolta kirjoittaa repliikin loppuun X sanoo tai sanoo X, kun asia on kerran jo sanottu. X sanoi tai sanoi X sopii ajatusmaailmaani paljon paremmin. Preesens tulee liian lähelle ja siksi vierastan sitä.

Lukiessa preesensin tämänhetkisyys tuntuu aivan yhtä hankalalta. Dialogissa se tunkee itsensä tekstin läpi ja pahimmillaan se tekee tekstistä hengästyttävää ja pahimmillaan jopa tahattoman koomista. Olen kyllä lukenut monia preesensissä kirjoitettuja kirjoja (hyviäkin), mutta tähän mennessä yksikään niistä ei ole onnistunut nousemaan suosikkikirjojeni listalle. Tämä kaikki kertoo vahvasti siitä, että luen ja kirjoitan kaikkein mieluiten imperfektissä. Mutta nämä ovat puhtaasti makuasioita. Jokainen kirjoittakoon sillä aikamuodolla, mikä tuntuu luontevimmalta. Molemmille löytyy varmasti lukijoita!

Kiitos vielä kaikille kyselyssä vastanneille. Hämmentyikö kukaan muu vastaajamääristä? Muutkin kommentit aiheesta ja aiheen vierestä ovat tervetulleita!

Tervetuloa uudet lukijani Peikkoneito ja Veera! :)

Kohottakaamme malja!

Sain Ahmulta ja Lilalta mainion Maljapuhe-haasteen, joka sai alkunsa Deen blogista.
Onko laseissanne juomaa? Toivottavasti, sillä tänään kohotamme maljan...

1. suurenmoiselle perheelleni, joka on tukenut minua vaikeiden aikojen yli ja kannustanut minua tulemaan siksi ihmiseksi, joka nyt olen. Haluan kiittää heitä kaikista saamistani mahdollisuuksista, jotka olen toivottavasti käyttänyt hyvin. Haluan kohottaa maljan myös...
2. kirjoittamiselle ja etenkin "Klassikoilleni", jotka yllättävät minut omaperäisyydellään päivittäin. Joskus ihmettelen, olenko todella keksinyt päästäni kaiken, mitä olen jo kirjoittanut. Se on ihmeellistä! Kolmanneksi nostetaan malja...
3. Pohjois-Karjalan luonnolle ja eläimille, jotka ovat minulle suuri voimavara ja inspiraation lähde. Selviän talvesta, kun muistelen kesän unohtumattomia vaellusretkiä Kolilla hyvän ystäväni kanssa. Kulttuuri-ihmisenä haluan kohottaa maljan lisäksi...
4. musiikille ja kuvataiteelle, joita ilman en olisi oma itseni. Säveltäminen ja piirtäminen repäisevät irti arjesta melkein yhtä tehokkaasti kuin "Klassikko". Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, haluan kohottaa maljan...
5. tälle blogille, joka täyttää 16.9 kokonaiset kolme vuotta. En ole vielä kertaakaan juhlinut blogini syntymäpäiviä, mutta ehkä tänä vuonna teen poikkeuksen. Olen iloinen siitä, että olen saanut pidettyä blogini hengissä, vaikka välillä harrastukset ja kiireinen muu elämä tahtovat talloa sen jalkoihinsa. Onneksi Satakieli on sinnikäs lintu ja pyrähtää aina siivilleen, jos se on vähällä tulla tallotuksi.

Nämä viisi kohtaa olivat varmasti useimmille lukijoilleni jo hyvin ennalta-arvattavia joten kohotan maljan vielä viidelle astetta arkisemmalle asialle, jotka ilahduttavat minua päivittäin:

1. Gradulleni, jonka aihe on oikeasti todella kiinnostava! Miten keksinkin sen? Ohjaajaanikin olisi kiinnostanut tutkimaan asiaa, mutta minäpä ehdin ensin!
2. Teelle, jota voin juoda päivästä toiseen ikinä siihen kyllästymättä!
3. Uudelle tietokoneelleni alias "Tiskipöydälle", jonka olen täysin unohtanut esitellä blogissani. (Korjaan asian lähiaikoina)
4. Italialle, jossa olen käynyt elämäni aikana varmaan kymmenen kertaa
5. Lampaille. Ilman lampaita maailma olisi paljon karumpi paikka eikä meillä olisi lampaanvillasta tehtyjä villasukkiakaan. Se vasta olisi kurjaa!

Haluan lähettää tämän haasteen eteenpäin Johanna K:lle, joka jakaa kanssani rakkauden taiteeseen, Touhutontulle, joka on vasta perustanut uuden kirjoittajablogin, Isopeikolle, joka ilahduttaa lukijoitaan tarinoillaan avoimesti netissä, MHH:lle, jonka blogi maistuu ihanasti elämälle ja Calendulalle, jonka blogissa törmäsin juuri kumikanaan. Olkaa hyvät! Säännöt tulevat tässä:

1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa listaat viisi asiaa, josta sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.
2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille "Kerronnan" aikamuodot tuplakyselyssä vastanneille. Jos et ole vielä ilmaissut kantaasi aikamuodoista, niin tee se nyt!

Kerronnan aikamuodot

Imperfekti on proosan aikamuodoista yleisin, toisena tulee preesens. Kumpaa aikamuotoa sinä käytät luontevammin ja kummassa aikamuodossa kirjoitettua tekstiä mieluummin luet? Vai onko asialla edes merkitystä? Vastaa Satakielen Kerronnan aikamuodot -kyselyyn ja kerro oma mielipiteesi!

Tarkoitan kyselyssä aikamuodolla kerronnan pääaikamuotoa. Takaumista löytyy pluskvamperfektiä ja imperfektiä, mutta tässä kyselyssä emme ole kiinnostuneita niistä. Tarkastellaan nyt sitä aikamuotoa, jolla valtaosa romaanin sisällöstä on kirjoitettu. Tällä kertaa kysely on kaksiosainen. Kirjoittavat ja lukevat henkilöt voivat vastata molempiin kysymyksiin ja lukemista harrastavat kävijät ensimmäiseen.

Lukija, missä aikamuodossa kirjoitettua tekstiä luet mieluiten?

Imperfektissä
Preesensissä
Ei väliä

Kirjoittaja, mitä aikamuotoa käytät luontevammin kirjoittaessasi?

Imperfektiä
Preesensiä
Kumpikin käy

Pidemmät perustelut ovat lämpimästi tervetulleita. Miksi käytät kirjoittaessasi imperfektiä / preesensiä ja miksi se toinen aikamuoto tuntuu vieraalta tai hankalalta? Millaiseen genreen sopii preesens ja mihin imperfekti? Jokainen tietää, että molemmat aikamuodot ovat yhtä päteviä ja kummallakin voi kirjoittaa ihan oikean klassikon, mutta kumpi on suositumpi ja miksi?

Kyselyn päätyttyä paljastan, missä aikamuodossa kirjoitan omia "Klassikoitani." Kyselyn vastausaika jatkuu ensi viikon perjantaihin 14.9 saakka.

Tervetuloa vielä uudet lukijani Touhutonttu, Laura ja Cave Canem! Muistakaahan äänestää kyselyssä. :)